Anu

Amman koko nykyinen auttamistyö sai alkunsa siitä, kun hän lohdutti rohkeasti halauksellaan itselleen aivan vieraitakin ihmisiä. Se oli hänen kulttuurissaan jotain täysin sopimatonta. Amman esimerkki on antanut minulle välittämisen mallin, sekä rohkeutta toimia tarvittaessa. Myös vierauden ja etäisyyden tunteeni minulle tuntemattomia ihmisiä kohtaan on vähentynyt. Nykyisin minun on helpompi ajatella jonkun apua tarvitsevan kohdatessani, että hänkin on läheiseni.

On minunkin tehtäväni auttaa, jos näen humalaisen pudottavan lompakkonsa, naapurin vanhuksen raskaan kauppakassinsa kanssa tai lehdistä liukkaan mäen johon pelkään jonkun liukastuvan. Koen nämä asiat omikseni, enkä vain käännä päätäni pois. En enää jätä puuttumatta asioihin, siksi etten uskaltaisi toimia tai etten herättäisin huomiota. Amman myötä olen saanut rohkeutta tehdä arjen pieniä hyviä tekoja rohkeasti ja välittämättä niin paljoa siitä mitä ympäristö minusta ajattelee.

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑