Anna

Ollessani kerran äitini kanssa käymässä Alvar Aallon näyttelyssä, hän muisti kuinka olin pienenä haaveillut arkkitehdin ammatista. Hän totesi, että minustakin olisi voinut tulla jotain suurta. Vaikka minua harmittikin, ettei äitini täysin hyväksy arvojani ja haluani tehdä vapaaehtoistyötä uran sijaan, vastasin hänelle rauhallisesti: mielestäni suuruutta on se, että on epäitsekäs ja palvelee apua tarvitsevia. On paljon helpompaa löytää ihmisiä, jotka ovat saavuttaneet mainetta ja arvostusta liike-elämässä tai taiteen saralla, kuin nöyriä ihmisiä jotka palvelevat pyyteettömästi maailmaa kuten esimerkiksi Amma. Hän ei tee mitään itsekkäistä lähtökohdista, vaan puhtaasta ja pyyteettömästä rakkaudesta muita kohtaan. Se on mielestäni todellista suuruutta.

Kerroin äidilleni, etten vertaa itseäni Ammaan, vaan että hän on esikuvani ja inspiraation lähteeni. Esimerkki jonka hän elämällään antaa, innostaa minua toimimaan epäitsekkäämmin, ja pyrkimään hänen kaltaisekseen.

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑