Satu

Olen tuntenut suuren osan elämästäni jonkinlaista kodittomuutta tai juurettomuutta. Asuttuani eri maissa ja tehtyäni kaikenlaisia töitä, pidin itseäni nomadina, vaeltajana. Ajoittain kuitenkin mietin miltä koti mahtaisi tuntua. Tavatessani Amman en etsinyt henkistä mestaria, tai ollut edes erityisen kiinnostunut henkisyydestä. Kun kuulin Amma olevan tulossa Suomeen, tunsin vahvasti että minun tulisi osallistua tapahtumaan. Olin tuolloin menossa leikkaukseen, ja se pelotti minua valtavasti.

Tapahtumassa pääsin esittämään Ammalle kysymyksen tilanteestani. Kysymysjonossa odottaessani aloin yllättäen itkeä, tuntui kuin pato olisi auennut. Tullessani vihdoin Amman eteen, hän katsoi minua syvälle silmiin ja kaikki pelkoni katosi sekunnin murto-osassa. Koin että Amma tunnisti minut täydellisesti, tavalla jolla kukaan ei ollut koskaan minua tunnistanut. Sillä hetkellä tunsin olevani kotona, enkä sen jälkeen ole tuntenut juurettomuutta. Amma asettuu aina kohtaamansa ihmisen tasolle, ja jos olemme vastaanottavaisia saamme häneltä aina juuri sen mitä tarvitsemme.

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑