Mira

Olin kerran Amman yleisötilaisuudessa ja, niin kuin yleensä hänen seurassaan, kadotin ruokahaluni. Yllättäen kuitenkin huomasin olevani nälkäinen, eikä minulla ollut rahaa mukanani. Lausuin rukouksen sydämessäni: Amma minun on nälkä. Päätettyäni rukoukseni, eräs ystäväni käveli luokseni ja sanoi: nyt Mira mennään syömään – minä tarjoan! Tämä ei ollut ainoa tällainen tapaus. Olen huomannut että tarpeeni tulevan täytetyiksi riippumatta taloudellisesta tilanteestani.

Toinen tapaus sattui eräänä kesänä, kun ikävöin Ammaa kovasti. Olin lukemassa Amman kotisivuja, ja näin kuvan jossa Amma jakoi ruokaa ihmisille. Lähimpänä häntä seisoi nainen, joka oli niin minun näköiseni että siinä olisin voinut olla minä. Huusin perheenjäseneni paikalle, ja sanoin että katsokaa tuota kuvaa, ja sanokaa kuka seisoo tuossa Amman vieressä! Yhdennäköisyys oli täydellinen, mutta koskettavinta oli kuvan alla oleva teksti. Amma sanoi siinä, että aina kun hän näkee jonkun lapsensa kasvot, hänen mieleensä nousee kuva hänen maapallon toisella puolella asuvasta toisesta lapsestaan. Lukiessani tämän, alkoivat kiitollisuuden kyyneleet valua poskilleni. Ikäväni oli poissa.

Kuva: Krista Kuusela

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑