Reetta

Suoranaisia ihmeitä en ehkä ole koskaan Ammaan liittyen kokenut, mutta on hyvin ihmeellistä miten Amma osaa nostaa minut raskaan arkeni yläpuolelle. Siihen riittää kun vain näen kuvankin Amman valoisista, lämpimista ja rakkaudellisista kasvoista. Elämääni hankaloittavat suuresti joitain vuosia sitten kolarista saamani vammat, ja usein epätoivokin kolkuttaa mieleni porteilla. Kun tarkastelen elämäni tosiasioita, samoin kuin läheisilläni, elämäni on ollut vastuksia täynnä. Kun vain katsonkin kuvaa Ammasta, tuntuu että elämäni raskaus korvautuu keveydellä ja umpikujat avoimilla ovilla. Valo ja pehmeys joka minuun tällöin virtaa, virittää minussa uudenlaista toivoa ja vahvuutta pyrkiä tekemään tilanteessa kuin tilanteessa voitavani. Ikään kuin tyhjentyneet varastoni täyttyisivät itsestään sisältäpäin – tai ylhäältä.

Elämäni pieniin ihmeisiin lukeutunee sekin, että mittavista hermokivuista ja aivosumusta huolimatta, jaksan aika usein lähteä leipomaan kuolleen ystävättäreni poikien luokse. Kokemusta siitä että Amman rakkauden valossa tulen rakastetuksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi haluan myös jakaa. Sillä kokemuksella jaksan, vaikka muuten en jaksaisi. Siitä olen todella kiitollinen Ammalle.

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑